Alitalon pihapiiri

Aamuisen kevätauringon paisteessa Naantalin Haijaisissa sijaitsevalla peltoaukealla paistattelee punaisten talojen rypäs. Kuljemme talojen luo hiekkapolkua pitkin, lintujen viserryksen saattelemana. Kenttämatkamme ryhmänohjaaja, kansatieteen yliopistonlehtori Timo J. Virtanen, odottaa meitä punaisten talojen keskellä vanhan päärakennuksen edessä, joka sittemmin on toiminut sivurakennuksena. Muutama koputus kyseisen talon oveen, eikä aikaakaan, kun oven takaa kurkistaa varovaisesti talon vanhempi emäntä. Vaikka olemme malttamattomuutemme vuoksi puoli tuntia liian aikaisessa, emäntä toivottaa meidät tervetulleiksi tilalleen.

 Pienen hetken talo näyttää melko tavalliselta, autoja pihassa, orastavaa vihreyttä omenapuissa ja kesäpäiviä odottava kiikkukeinu. Ryhmämme jää ulos odottelemaan Timon siirtyessä peremmälle pirttiin tiedustelemaan lisätietoja. Tämän hetkellisen toimettomuuden inspiroimana alamme katsella uteliaina ympärillemme. Pian uteliaat silmämme rupeavat näkemään asioita, joita yleensä näkee sisustuslehdissä ja lapsuudenaikaisissa ihannetalo-piirustuksissa. Rupeamme kilpaa bongailemaan yksityiskohtia. Silmiin kiinnittyy viereisen talon ikkunan takana istuva puukoira ja suloinen leikkimökki. Lopulta ihailemme kilpaa ikkunanpuitteita, maakellaria, vellikelloa ja katolla pyörivää tuuliviiriä. Pihapiiri huokuu perinteistä talonpoikaista tunnelmaa.

Alitalon pihapiiri on kokonaisuutena harvinaisen hyvin säilynyt asuin- ja talouspihoineen. Ensimmäinen 1700-luvulla rakennettu päärakennus on menettänyt puolet pituudestaan, kun 1930-luvulla puolet hirsistä siirrettiin kunnalliskodin tarpeisiin. Vanhan emännän asunoksi jäi näin sali, tupa ja kolme huonetta, sekä lasikuisti. 1800-luvulla taloa vastapäätä nousi talli ja sen viereen sivurakennus. Nykyisyydellään tilaa hallitsee tämä 1800-luvulla rakennettu vähärivi eli sivurakennus. Alkuun siinä oli vain tupa ja kaksi kamaria, mutta 1800-luvun puolivälissä sitä jatkettiin ja nykyisin se onkin komea talonpoikaistyylinen päätalo.

Paikalle saapuu emännän tytär, joka on myös yksi tilan omistajista. Puheen sorinan keskeltä voi erotella tietoja tilasta ja sen historiasta. Kyseessä on Alitalon tila, joka on ollut omistajien suvulla jo vuodesta 1713. Tilalla on sekä elinkeinojen, rakennusten, että ylipäätään tilan arjen suhteen rikas kulttuurihistoria. Ja mikä tärkeintä, Alitalon talonpoikainen sielu on säilynyt, kiitos ympäristön koskemattomuuden, tilan ylläpidon, sekä sen toiminnan kotimuseona sekä kulttuuriperintömatkailukohteena. Nykyisen asuinrakennuksen seinää koristaakin Talonpoikaiskulttuurisäätiön myöntämä kunniakilpi. Kilvessä lukee: ”Perinteisen rakentamistavan kunniakilpi. Talonpoikaiskulttuurisäätiöltä 1989”.


- Elisa Halsinaho & Noomi Elf
Kirjoittajat ovat kansatieteen kenttätyökurssille osallistuneita Turun yliopiston opiskelijoita.