Böndespora 2018 - tietokirjailija Riitta Mäkisen puheenvuoro

Talonpoikaiskulttuurisäätiön 80-vuotisjuhlavuosi käynnistyi vauhdikkaasti Böndespora-ratikka-ajelulla toukokuun lopulla. Ajelulla kuultiin monia hienoja puheenvuoroja,  joita on kesän mittaan julkaistu myös tässä blogissa. Viimeisenä vuorossa on Talonpoikaiskulttuurisäätiön hallituksen jäsen, tietokirjailija Riitta Mäkinen, joka kirjoituksessaan johdattaa meidät Talonpoikaiskulttuurisäätiön historiaan ajelun reitin varrelle sijoittuneiden paikkojen ja maamerkkien kautta. Lopussa lisäksi jokunen huomio siitä, miten vanhat perinteet voivat löytää jalansijaa myös nykyisessä valtavirtakulttuurissa. 

Tietokirjailija Riitta Mäkinen kertoi böndespora-ajelulla matkustajille Talonpoikaiskulttuurisäätiön historiasta.

Böndespora-ajelu musiikkeineen ja pikku eväineen symboloi hauskasti koko Talonpoikaiskulttuursäätiön historiaa ja tehtävää.

Siltasaaren Elanto, kertoman mukaan säätiön idean syntykohta. Hakaniemi ja Kallio - eipä kuulosta talonpoikaiselta, mutta säätiön perustajajäseniin 1938 kuului sosiaalidemokraattinen kansanedustaja, historian professori Väinö Voionmaa. Helsingin työväenopiston aikanaan hyvin näyttävä rakennus kertoo syvien rivien sivistyksen kysynnästä ja samaa juurta oli vähän kauempaa sivuutettu Yhteiskunnallinen korkeakoulu (sittemmin Tampereen yliopisto). Nämä ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön synty kuuluivat samaan ilmiöperheeseen: akateemisia ja poliittisia vaikuttajia rynnisti esiin vanhojen sivistyssukujen ulkopuolelta.

Kansallismuseo Mannerheimintiellä ja Museovirasto on ollut monen säätiön vaikuttajan työpaikka. Perustajiin kuului mm. museon kansatieteellisen osaston intendentti Tyyne Vahter. Toinen äiti perustajaisien joukossa oli tohtori Elsa Enäjärvi-Haavio. Hänen tukikohtansa oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka myös vilahtaa raitiovaunusta. SKS oli yliopiston ohessa merkittävä paikka mm. kantajoukkoon kuuluneille professoreille Martti Haaviolle, Kustaa Vilkunalle ja Lauri Postille. Vielä 1938 miehet kyllä olivat vasta tulevia professoreita.

Runeberginkadulla raitiovaunu ohitti entisen Tyttönormaalilyseon. Siellä opiskeli moni säätiön vaikuttajien tyttäristä, kuten Toivo Itkosen Marja Itkonen, Toivo Vuorelan Ulla Vuorela ja pariskunta Haavion tyttäret Katarina Eskola ja Elina Haavio-Mannila. Maalaistaustaisten yliopistomiesten elämäntapa 1900-luvun puolivälissä oli hämmästyttävän yhtenäinen; siitä kertoo tyttärien kirja Isän huone (2008).

Aleksanterinkatu risteää Kluuvikadun kanssa ja Kluuvikatu oli osoitteena Suomen Kotiseutuliitolle, joka oli 1950-60-luvuilla säätiönkin ''kotipesä''. Sittemmin toimistoa hoidettiin Maaseudun Sivitysliitossa ja sitten Maalaisten talossa Simonkadulla, mikä myös kuului reittiin.

Ihan kaikki vaikuttajat eivät keskittyneet Helsinkiin. Puheenjohtaja Esko Aaltonen oli leimallisesti forssalainen ja toimi professorina Turun yliopistossa. Edelleen säätiön haastena on tasapainottaa toiminta pääkaupungissa ja maakunnissa.

*
Vähän böndespora-ajelun jälkeen osallistuin matkaan Udmurtian tasavaltaan. Siellä elää puolisen miljoonaa udmurttia, joilla on oma ugrilainen äidinkielensä, mutta Venäjähän ei suosi vähemmistöjä. Esimerkiksi koululaitos on kokonaan venäjänkielinen, paitsi että kansallista kieltä voi opiskella valinnaisena tai vapaaehtoisena aineena ja yliopistossa on alan laitos. Oman kielen ja kulttuurin harjoitus tahtoo keskittyä perinneaiheisiin, vaikka laajentamisyrityksiäkin on.

Erään kylän naiskuoro otti ohjelmistoonsa myös kansainvälisesti tunnettuja hittejä. Udmurtinkielinen radiotoimittaja rohkaisi. Ja kas, vuonna 2012 Buranovon mummot yllättivät Euroviisuissa hopeasijallaan! Perinne oli hauskasti sidottu valtavirtaan ja tunnettuus nosti koko udmurttikulttuurin statusta.

Palasipa mieleen Talonpoikaiskulttuurisäätiö. Jo sen tarkoituspykälään sijoitettiin vanhaan perustuva uusi talonpoikaiskulttuuri. Kun säätiö kymmenkunta vuotta sitten valmisteli kekrin kehittämistä, asiaa alusta vuosikokouksessa kansatieteilijä Teppo Korhonen. Hänen teesinsä oli, että jos vanha perinne halutaan pitää elävänä, se pitää jollain tavoin sitoa valtavirtaan.

Näin tehtiin, ja aika hyvällä menestyksellä. Emme olekaan takapajula, jossa vasta on huomattu halloween, vaan meillä on omasta takaa kekri!

Talonpoikaiskulttuuria voi määritellä monin tavoin, mutta joka tapauksessa se on suurten joukkojen kulttuurista pohjaa, vaikkei aina tunnistettua. Talonpoikaiskulttuurin uudistava sitominen valtavirtaan on palvelus myös kaikille ratikkamatkustajille. 

Kommentit

Suositut tekstit