Böndespora 2018 - SKS:n arkistotutkija Marja-Leena Jalava kertoo Kestävä kehitys -kirjoituskilpailusta

Talonpoikaiskulttuurisäätiön 80-vuotisjuhlavuosi käynnistyi vauhdikkaasti Böndespora-ratikka-ajelulla toukokuun lopulla. Samana päivänä julkaistiin myös Pieniä ponnistuksia - suuria saavutuksia -kirjoituskilpailu kestävästä kehityksestä, joka on käynnissä 16.12.2018 asti. Ratikka-ajelulla keruusta oli kertomassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Marja-Leena Jalava.  Alla Jalavan kirjoittama blogiteksti aiheesta. 

Talonpoikaiskulttuurisäätiö lähestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoa viime kesänä yhteistyöehdotuksella säätiön 80-v -juhlavuoteen liittyen.

Teemakeruu tuntui tässä yhteydessä luontevalta yhteistyömuodolta, olihan siitä positiivista kokemusta aiemmilta vuosilta. Keruun teema valikoitui vaivattomasti: puhe kestävästä kehityksestä on nostanut pintaan perinteisesti talonpoikaiskulttuuriin liitettyjä arvoja ja käytäntöjä, kuten kiertotalouden, omavaraisuuden ja yhteisöllisyyden arvostuksen. Sitä paitsi tartumme mielellämme keruissamme ajankohtaisiin aiheisiin. Allekirjoittaneen lisäksi keruun suunnittelussa ovat olleet mukana alusta asti Talonpoikaiskulttuurisäätiön asiamies Maija Mäki ja yliopistolehtori Pia Olsson. Pian mukaan liittyi myös Jenni Luonuankoski Talonpoikaiskulttuurisäätiöstä sekä dosentti Kari Vesala Helsingin yliopistosta.


SKS:n tutkija Kati Mikkola ja arkistotutkija Marja-Leena Jalava böndespora-ajelulla.

Kestävä kehitys ulottuu kaikkialle. Se koskettaa jokaista, yksityisiä ja yrityksiä maalla ja kaupungissa. Aihe on laaja, emmekä mekään ole halunneet rajata kysymyksenasettelua tiukaksi. Omassa elämässäni, jota joku ihan oikeutetusti voisi kutsua myös kuplaksi, kestävä kehitys liittyy lähinnä urbaanissa kontekstissa tapahtuviin kulutusvalintoihin. Olen vegaani, liikun työmatkat polkupyörällä ja metrolla sekä hankin vaatteet ja huonekalut käytettyinä. Mikään edellä mainituista ei tunnu uhraukselta, koska en koe joutuneeni luopumaan mistään - päinvastoin. Mutta en minäkään synnitön ole. Lennän vähintään kerran vuodessa Atlantin tuolle puolen ja jossain vaiheessa minun on käytävä itseni kanssa kivulias kehityskeskustelu matkailusta ja sen mahdollisesta rajoittamisesta. Tiedän, että moni muu kamppailee samanlaisten omantunnonongelmien kanssa ja ehkäpä tähän keruuseen vastaaminen voi osaltaan auttaa näiden ajatusten jäsentämisessä.

Olipa tarkastelun kohteen ruoka, asuminen, työ tai vapaa-aika, matkailu tai kuluttaminen yleensä, keruuaineistoa aikanaan hyödyntävät tutkijat lukevat varmasti mielellään millaisia valintoja suomalaiset arjessaan tekevät - tai olisivat valmiita tekemään - edistääkseen maapallon hyvinvointia ja parempaa tulevaisuutta. Yhtä lailla kiinnostavaa on saada tietää, mistä luopuminen tuntuisi ylivoimaiselta.

Arkistoammattilaisen näkökulmasta kestävän kehityksen periaatteet tuntuvat tutuilta ja helposti lähestyttäviltä. Sekä aineistojen keruu että kestävä kehitys ponnistavat tulevaisuusajattelusta, joka puolestaan perustuu päätöksiin, arvoihin, valintoihin ja toimenpiteisiin, joita tässä ajassa teemme. Arvioidessamme keruualoitteita ja hankintapolitiikan linjauksia, joudumme arkistossa puntaroimaan, mitä meidän tulisi jättää tästä ajasta tuleville sukupolville - kaikkea kun ei voi säilyttää. Sekä kestävässä kehityksessä että keruutoiminnassa on kyse tulevista sukupolvista ja jatkuvuudesta. Arkistossa pyrimme erilaisin toimenpitein ja harkituin valinnoin tekemään parhaamme, että aineisto, jota keräämme, säilyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa ja käytettävänä monen monta sukupolvea meidän jälkeemme.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhtenä keskeisenä tehtävänä on arvokkaan kulttuuriperinnön kokoaminen, säilyttäminen ja käyttöön saattaminen. Tämäkin keruu tuottaa aineistoa, joka on kulttuurihistoriallisesti arvokasta. Keruuaineisto jättää jäljen tästä ajasta ihmisten todellisina kokemuksina, havaintoina, reaktioina ja tunteina. Tilastotietoa ja virallista historiankirjoitusta tukevoittavat keruuaineistot ovatkin suosittuja eri alojen tutkijoiden parissa. Jo tässä vaiheessa tiedetään, että Kestävä kehitys -keruuaineistoa tullaan hyödyntämään yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, opetusprojektin osana sekä kahden yliopiston kansatieteen oppiaineiden kursseilla.

Marja-Leena Jalava

Kommentit

Suositut tekstit