Muutoksen kylväjät – tutkielma maaseudun elintarvikeyrittäjistä

Tässä jutussa etnologian opiskelija Ilona Laakso kertoo kandidaatintutkielmastaan, jonka aineisto kerättiin maaseudun uuteen elintarviketeollisuuteen perehtyneessä nykydokumentointihankkeessa.

Maaseudulle on viime vuosikymmeninä noussut tuotanto- ja markkinointitavoiltaan perinteisistä poikkeavia yrityksiä. Niitä yhdistää ajatus jalostaa elintarvikkeita maatilojen yhteydessä perinteisen alkutuotannon sijaan tai sen rinnalla. Niiden toimintaa ohjaavat vahvasti eettiset arvot ja kestävän kehityksen periaatteet, ja ne perustuvat pääosin luomutuotantoon. Nämä yritykset olivat lähtökohta etnologian kandidaatintutkielmalleni, jossa pohdin maaseudun tulevaisuutta. Aineistonani oli pääosin lounais-Suomessa toimivien yrittäjien haastatteluja, joita kansatieteen opiskelijat keräsivät keväällä Maatalousmuseo Sarkan ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön kanssa toteuttamansa nykydokumentointihankkeen puitteissa. Mukana olleilla tiloilla valmistetaan mm. juustoja, jäätelöä, lupiinituotteita, kuivajuureksia, hunajaa ja juomia. Raaka-aineet tuotetaan itse tai hankitaan osittain muilta tiloilta. Näiden uudenlaisten yrittäjien haastatteluista nousseet teemat voi nähdä maaseudun tulevaisuuden kannalta mahdollisesti tärkeinä orastavina ilmiöinä eli ns. heikkoina signaaleina.

Kuvassa pussitetaan kuivajuureksia.
Kuva: Maatalousmuseo Sarka.
Kuvaaja: Terhi Kokko.

Maaseudussa erityisesti luonto näyttäytyy aineistossa yrittäjille merkityksellisenä: luonnon kiertokulun ja eläinten seuraamista pidetään elinympäristön parhaina puolina. Työssä arvostetaan kasvun seuraamista ja eläinten parissa työskentelevät nauttivat usein haastavasta ja taitoa vaativasta vuorovaikutuksesta eläinten kanssa. Yrittäjien kohdalla voidaan puhua elämäntavasta, sillä monen kohdalla luontoa korostava arvomaailma sekä myös maaseudun tarjoama tila ja rauha ovat asuinpaikkaan ja työhön liittyvien valintojen taustalla. Syrjäisellä maaseudulla asumiseen liittyviin haasteisiin yrittäjät suhtautuvat melko neutraalisti, mutta kantavat kuitenkin yleisesti huolta maaseudun kuihtumisesta, myös yritystoiminnan näkökulmasta. Elintarvikkeiden jalostustoiminnan siirtämistä lähemmäs kaupunkia tai parempia kulkuyhteyksiäkin pohditaan.

Kaupungin ja maatalouden suhdetta voidaan pitää maaseudun tulevaisuuden kannalta kiinnostavana.  Elintarvikeyrittäjien asiakkaat ovat pääasiassa suurimmissa kaupungeissa, ja he kokevatkin tehtävänään tuottaa kaupunkilaisille näiden tarvitsemia ja haluamia tuotteita. Moni yrittäjistä pitää tärkeänä yritystoiminnalleen jonkinlaista tasapainoilua ruraalin ja urbaanin välimaastossa, tai erään haastatellun sanoin ”kuluttajatrendikulttuurien ja maaseudulla olemisen, tekemisen, raaka-aineiden ja maisemien  välillä”. Yrittäjät korostavat suhdetta, jonka kuluttaja voi vuorovaikutuksen kautta luoda tuotteisiin, niiden alkuperään ja niitä valmistaviin ihmisiin. On hyvä muistaa yrittäjien ja kaupunkilaisten asiakkaiden välisen vuorovaikutuksen voivan tuoda taloudellisten hyötyjen lisäksi myös henkistä hyötyä, kuten vaikkapa tiedon vaihtoa, yhteisöllisyyttä tai virkistystä.

Tulevaisuuden kannalta tärkeimpänä teemana aineistossa näyttäytyy huoli ympäristöstä. Yritykset pohjaavat toimintansa pitkälti eettisiin periaatteisiin pyrkien välttämään vahinkoa ympäristölle ja eläimille. Kaikki tilat perustuvat lähes täysin luomutuotantoon, ja ympärisöasiat on huomioitu esimerkiksi kasvivalinnoissa ja yhteistyökumppanuuksissa. Haastatteluissa nousee esiin kuluttajalähtöisyys taustana omille valinnoille. Esimerkiksi vegaanitrendistä puhutaan paljon, ja monet näkevät sen ihmisten keinona lievittää ilmastoahdistustaan. Kuluttajien nähdään olevan entistä tarkempia ostamiensa tuotteiden alkuperästä ja edellyttävän yhä enemmän luonnonmukaista tuotantoa ja eläinten hyvinvointiin panostamista. Paitsi kuluttajien, myös yhteiskunnan vaatimukset kestävämmästä maataloudesta tulevat esiin. Haastatteluissa viitataan maataloustukiin, ja todetaan esimerkiksi luomuviljelyn olevan myös sitä kautta taloudellinen valinta.

Uusille elintarvikeyrittäjille luonnonmukaisten menetelmien käyttö ja muut ympäristön hyväksi tehdyt toimet ovat kuitenkin enemmänkin filosofia ja sisäistettyjen arvojen noudattamista, kuin ulkoisten vaatimusten sanelemaa toimintaa. Heidän puheistaan kuvastuu vastuunottaminen luonnosta ja jopa elämästä maapallolla. Eettisyydellä on yrittäjille suuri merkitys, ja he kokevat tärkeänä tietää, millaisissa olosuhteissa kaikki heidän käyttämänsä raaka-aineet on tuotettu; myös eläinten olosuhteita pidetään hyvin tärkeänä.  Yrittäjät tuntevat tekevänsä konkreettisia asioita ympäristön eteen, eivätkä siksi koe juurikaan muodikasta ilmastoahdistusta. Haastatteluissa tulee esiin myös jatkuva pyrkimys kohti yhä eettisesti kestävämpää toimintaa.

Oman roolinsa elintarvikeyrittäjät kokevat tulevaisuudessa tärkeänä. Aineistosta välittyy ainakin vahva usko ja luottamus siihen, että suomalaisella maaseudulla tulevaisuudessakin tuotetaan ruokaa suomalaisille. Yrittäjät kokevat tärkeänä ylläpitää ja kehittää monipuolista elintarviketuotantoa Suomessa myös  kriisitilanteiden varalta. Myös perinteisten työtapojen hyödyntäminen näyttäytyy selkeänä tavoitteena. Erityisen tärkeänä pidetään luomutuotantoon siirtymistä, mutta myös tuotteiden valmistusprosessia halutaan palauttaa käsityömäisempään. Yksinkertaista valmistusprosessia perustellaan sillä, että lopputulos on usein parempi kuin maksimaaliseen tehokkuuteen tähtäävässä tuotannossa. Erityisesti kuluttajaa uskotaan kiinnostavan tulevaisuudessa kuitenkin ilman turhia vaiheita ja ”kikkailua” valmistetun tuotteen vastuullisuus ja alkuperän jäljitettävyys. Aineisto antaakin aihetta uskoa, että traditionaaliset, raaka-ainetta ja aitoutta vaalivat tuotantotavat tulevat säilymään maataloudessa modernin rinnalla. 

Tutkielmani perusteella viime vuosina ja vuosikymmeninä aloittaneet maaseudun elintarvikeyrittäjät edustavat  uudenlaista ajattelua ja rohkeutta pyrkiessään rakentamaan kestävämpää tulevaisuuden maataloutta ja maaseutua. He rikkovat rajoja nostaessaan eettiset arvot tehokkuuden tavoittelun rinnalle ja sen ohikin. Toisaalta he tuotantotavoiltaan edustavat myös jossain määrin paluuta perinteiseen, mikä on kiinnostavaa ajatellen vallitsevaa modernisaatio-keskustelua. Monet muutosvoimat vaikuttavat kehityksen kulkuun, ja aika näyttää, missä määrin heidän osoittamaansa suuntaan tulevaisuuden maaseudulla kuljetaan.

Ilona Laakso
Etnologian opiskelija Turun yliopistosta